Sammon 100v. juhlan historiakirjan esittely

Hyvät sammattilaisen urheilun ystävät!

"Saavutimme Nummella komian hiihtovoiton ankaran kilpailun jälkeen". Näin kirjoitti sammattilaisen urheilun suurmies Rafael Ruokonen päiväkirjaansa 12.3.1922 sammattilaisten ottaessa toisen kiinnityksen Sampaalan seinällä olevaan kiertopalkintona olleeseen maalaukseen.  Länsi-Uusimaa kertoi, että Sammatista meni tuona sunnuntaina Nummelle kymmenen kuormaa hiihtäjiä ja yksi kuorma suksia. Urheiluinnostus oli siis valtava. Seuraavana vuonna kiertopalkinto lunastettiin sitten pysyvästi Sammattiin.

Sammatissa urheiluinnostus oli herännyt jo vuosituhannen vaihteessa ja vuonna 1903 Nuorisoseura otti ohjelmaansa urheilutoiminnan. Aktiivisten alkuvuosien jälkeen vuosikymmenen loppuun mennessä toiminta kuitenkin hiipui. Tukholman olympialaiset 1912 saivat aikaan uuden innostuksen urheilupiireissä ja Sammatissakin viriteltiin toimintaa uudelleen. Vuonna 1913 Nuorisoseura perusti uudelleen urheilujaoston, joka sai nimekseen Sampo. 15.6.1913 pidettyä kokousta pidetään yleisesti Sammon perustavana kokouksena.

Sammatissa toimi myös aktiivinen Työväenyhdistyksen urheiluseura ja seurojen yhdistämisestä aloitettiin keskustelut vuoden 1915 loppupuoliskolla. Tammikuun 2. päivänä 1916 pidettiin uuden yhteisen urheiluseuran, Sammatin Wisan, ensimmäinen vuosikokous. Kansalaissota katkaisi kuitenkin yhteisen taipaleen lyhyeen ja seurat eriytyivät jälleen vuoden 1918 tapahtumien johdosta ja urheilutoiminta koki lyhyen lamakauden.

Wisan toiminta elvytettiin kesäkuussa 1920 ja toiminta lähti jälleen aktiivisesti käyntiin. Kesäkuussa 1923 päättää Wisa siirtyä vanhaan Sampo-nimeensä.

20-luvun alku oli erityisen aktiivista aikaa ja urheilulla oli suuri merkitys pitäjän itsetunnon ja yhteenkuuluvaisuuden kehityksessä. Urheilukilpailujen lisäksi lähes viikoittain järjestetyt iltamat kokosivat kylien väen yhteen ja saapuihan iltamiin aina naapuripitäjien edustajiakin sähköistämään tunnelmaa. Erityistä närää tuntui herättävän naapurien nimitellessä sammattilaisia 'kappelin pojiksi'. Tähän alemmuuteen toi usein korjausta tulosluetteloiden tarkempi tarkastelu.

Alkuvuosien urheilusuuruuksia olivat Juho Rannikko, Väinö Lindén, Mattilan veljekset, erityisesti Artturi Mattila sekä Väinö Alho.

Suojeluskunta otti 20-luvun puolivälissä urheilun toimintaansa, mikä näivetti Sammon oman toiminnan. Suojeluskunnan ratkaisu ei kaikkia miellyttänyt ja lehdistössä käytiin asiasta katkeraakin debattia, mutta urheiluväen oli asiaan tyytyminen.

Seuran uusi nousu alkoi 30-luvun puolivälin jälkeen ja samassa yhteydessä herätettiin jo 20-luvun alussa vilkkaana vellonut keskustelu seuran rekisteröinnistä uudelleen henkiin. Keskustelun tuloksena Sammatin Sampo ry merkittiin yhdistysrekisteriin 16.10.1936. Jäseniä seuralla oli heti rekisteröinnin jälkeen 25. Toiminta alkoi heti vilkkaana, koulutusta hankittiin sekä seuran ulkopuolelta että myös seuran sisäisesti ja intoa varmaan lisäsi Helsingille vuodeksi 1940 myönnetyt kesäolympialaiset.

Talvisota vei Helsingiltä ensimmäisen mahdollisuutensa olympialaisiin ja vaikutti luonnollisesti myös urheilutoimintaan. Sotien välissä toimintaa yritettiin ylläpitää ja mm. toukokuussa 1941 järjestetyn maaottelumarssin paikallisena organisaattorina toimi Sampo. Maaotteluintoa lisäsi paikalliset haasteet ja mm. Karjalohja haastoi Sammatin suhteessa 2:1. Tietäähän sen miten siinä kävi. Sammatti voitti. Karjalohjalla marssijoita oli 898 ja Sammatissa 535. Vanhin sammattilainen marssija oli 78-vuotias Maria Honkavaara.

Sodan jälkeen toiminta alkoi jälleen vilkkaana. Lajeina olivat hiihto ja yleisurheilu sekä uutena pesäpallo ja suunnistus. Hiihdossa järjestettiin Länsi-Uudenmaan Suurhiihtoja, joissa Sampo menestyi erinomaisesti ja Karjalohjan kanssa kamppailtiin värikkäästi 5 x 10 km:n viestissä. Sammatin haastaessa Karjalohjaa lehdistön välityksellä saatiin Karjalohjalta vastaus: Yllättyneenä lannistumattomasta urheiluhengestänne, jonka avulla monista häviämisistänne huolimatta rohkenette haastaa 'vanhempanne' kiistaan jalolla kilpaladulla kotoisilla tantereillamme, otamme vastaan arvoisan haasteenne ja toivomme auttaa Teitä hiihtourheilumme nostamisyrityksissä.

Karjalohja voitti ylivoimaisesti heillä olleen kolmen huippuhiihtäjän voimin, mikä sai sammattilaiset pohtimaan kilpailumuotoa jatkossa ja myöhemmin hiihdettiin 10 x 5 km:n viestejä, jolloin yksittäisten huippujen vaikutus oli pienempi. Kabinettipeliä - eikä siitä ollut edes paljon apua.

Vuoden 1947 suurtapahtuma olivat Suurkisat Helsingissä, johon Sammatista lähti 60 hengen joukkue. Samana vuonna juhlittiin myös seuran 25-vuotisjuhlaa.

Sotien jälkeisen ajan sammattilaisia urheilijoita olivat Heikki Nieminen, Tapani Lakkasuo, Viljasen veljekset sekä moniottelija Esko Takala.

40- ja 50-luvun vaihteeseen ajoittuu myös urheilukentän lopullinen valmistuminen ja urheilumajan rakentaminen. 50-luvun alkupuoli oli jälleen urheilullisesti vaisumpaa.

Seuraava aktiivinen kymmenvuotiskausi koetaan vuosien 1958 - 67 välillä. Hiihto ja yleisurheilu säilyttävät asemansa Sammon kärkilajeina, mutta rinnalle tuli voimakkaasti suunnistus. Sampo menestyy erinomaisesti alueensa mestaruushiihdoissa ja yksittäisissä yleisurheilulajeissa. Suunnistusharjoituksia järjestettiin organisoidusti alueen muiden seurojen kanssa ja kilpailuja lähes viikoittain. Myös menestystä seurasi suunnistuksen osalta.

Tämän kauden organisaattoreita olivat Arvo Oksanen, Arvo Laaksonen, Aimo Viljanen, Kalevi Vikman, Väinö Kunttu - joitakin mainitakseni.

Vuoden 1967 jälkeen koettiin 10 vuoden lähes täydellinen tauko urheilutoiminnassa. Seuran henkiin herättäjänä toimi Pekka Virtanen ja 1977 seuratoiminta jälleen virisi. Hiihto ja yleisurheilu säilyivät valtalajeina, mutta uusia lajeja tulvi toiminnan piiriin. Aikuisille järjestettiin kuntojumppaa ja lapsille satujumppaa. Rakennettiin pururata.

Painopisteen siirtyminen kuntourheiluun toi mukanaan uusia joukkuelajeja ringetestä rantalentopalloon sekä leikkimielistä kisailua sammattilaisten ja kesäsammattilaisten kesken.

Erityisen ilahduttavaa on ollut nuorten sammattilaisten menestys 2000-luvun alussa sekä yleisurheilussa, hiihdossa että suunnistuksessa.

Kun seuran puheenjohtaja toivoo kirjan esipuheessa seuraavaksi sadaksi vuodeksi elämyksellisiä kokemuksia liikunnan ja urheilun parissa niin esitän toivomukseni seuran johdolle helpottaakseni seuraavan kirjoittajan työtä - pitäkää leikekirjaa, pöytäkirjat ovat tylsiä. Mallia voi ottaa vaikka Katajan Aulikselta. Kiitos.

Sammatin Sampo ry 100 vuotta

Sammatin urheiluseura Sampo täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Juhlan kunniaksi Sampo julkaisee ensi sunnuntain juhlassaan Sammon historian. Kirja sisältää 156 sivua ja sitä myydään juhlassa hintaan 20 €.

Eeva Joenpelto YLEn Elävässä Arkistossa

YLEn Elävässä Arkistossa on Eeva Joenpellon haastattelu.

Kauriita Leikkilässä

Kellotapuli 250v. 25.8.

Sammatin komean kellotapulin 250-vuotisjuhlia vietettiin eilen, sunnuntaina. Tapuli toivotti vieraansa tervetulleiksi huomenkellojen soitolla.

Vierailla oli mahdollisuus tutustua tapuliin ja sen esineistöön. Kuvassa Elias Lönnrotin hautajaisista söilyneitä seppeleitä.

Karjalohjalainen Veikko Lackman oli 70-80-luvun vaihteessa ollut kunnostamassa kirkonkelloja ja hän kävi nyt katsomassa 30-vuoden tauon jälkeen kellojen toimintaa. Kellojen laakerointi muutettiin tuolloin kuulalaakereiksi, kelloja laskettiin n. 80 cm alaspäin ja kellojen soitto automatisoitiin.

Piispa Tapio Luoman saarna on luettavissa täältä.

Espoon piispa Tapio Luoma totesi tervehdyksessään mm.: Piispana saan osallistua tällaiseen seurakuntajuhlaan. Kun vietämme tänään Elias Lönnrotin kirkkopyhää, niin emme myöskään voi olla sivuuttamatta tuolloin sammattilaisen ja samalla suomalaisen suurmiehen merkitystä ja ansioita. Elias Lönnrot oli oman aikansa monilahjakkuus ja jollain tavalla ainakin itseäni viehtättää ajatus siitä että mies jolla oli tavattoman laaja tuntemus ja tietämys oman alueensa ja oman aikansa erilaisista asioista. Hän oli siis lääkäri, mutta myöskin hyvin merkittävä kasvitieteilijä.

Seurakuntalaisia oli runsaasti paikalla seurakuntatalossa järjestetyssä juhlatilaisuudessa nauttien ohjelmasta ja lohikeitosta.

Sammatin kirkon kellotapulista kirjoitettuja tekstejä

Kellotapulin rakensi Myllykylän Arven tilallinen Erik Stenström 1763. Seuraavana vuonna hänestä tuli myös kirkonisäntä. Silvannon kirjoituksessa mainittu kirkonisäntä Erik Mattsson Stenstråle, jonka nimen oikeellisuutta myös Silvanto on epäillyt, on oikealta nimeltään juuri tämä tapulin rakennusmestari Erik Mattsson Stenström.

Reino Silvanto: Sammatti (ss. 106, 107 ja 115)

….

Nähtävästi on kirkon rakentaminen vaatinut pienen seurakunnan kaikki voimat ja varat, koska kellotapuli rakennetaan vasta 1763 ja silloinkin vielä jossakin määrässä emäseurakunnalta saadulla avustuksella. V. 1762 pantiin nimittäin koko Karjalohjan pitäjässä käyntiin rahankeräys lukusilla ja saatiinkin kokoon kelloapua Sammatin kappelille 500 talaria. Sammatin 28 maatilaa antoi vapaaehtoisesti kukin 12 talaria kuparissa, paitsi Haarjärven Luttari 9 talaria. Emäseurakunnalta saatiin vielä lainaksi 120 tal. Näin varustettuna voitiin sitten seuraavana vuonna 1763 ryhtyä rakentamaan kellotapulia, kun huomattiin, että kirkonkellot saataisiin lunastetuiksi. Etukäteen tilausta tehtäessä maksettiin (1752 ²⁴/₆) Mustion ruukille 600 talaria kellojen valamiseksi¹⁾ ja siihen (1763 ⁸/₄)vielä loput 659:18 tal. lisäksi. Kellotapulin rakentaminen aiheutti samantapaisia menoja kuin kirkkokin ja tuli maksamaan, paitsi päivätöitä y.m., rahaa noin 1600 talaria, josta siis suurin osa kirkonkellon osalla (1,259:18). Kirkonisäntä Johan Johansson Oino sai taas rakennusvuodelta 1763 ”tupla” palkkion, 20 talaria, joten vuotuinen normaalipalkkio oli siis jo noussut 10 talariin.

  1)    Kellojen valuun on kuitenkin suorittanut Johan Fahlstén Tukholmassa ja nähtävästi on Mustion ruukki siis vain välittänyt tilauksen ja valmiin työn takaisin.

Kirkon ja kellotapulin rakentaminen aiheutti vuoden 1767 tileissä velkavajausta 74:27 talaria, mihin nähtävästi on laskettava lisäksi Karjalohjalta saatu laina 120 talaria. Kun 1764 kirkonisännäksi tullut Erik Mattsson Stenstråle (?, Stenström) jo ²⁵/₃ 1767 kuoli tilejä tekemättä, niin joutui kuolinpesä välikäteen ja maksamaan velkojakin. Samana vuonna 1767 suoritettiin kirkon kellarin muuraus. Sen teki kanttori Barckman Karjalohjalta saaden 30 talaria; raudoituksen suoritti Haarjärven seppä (16 tal.). Mutta pieni kirkonkello aiheutti pian lisämenoja. sen rengas kielen juuressa oli mennyt rikki ja kun kelloa senjälkeen käytettiin lyömällä sen laitaan, niin meni kello säreelle. Tämän johdosta päätti kirkonkokous ²⁵/₃ 1768 uudesti valattaa kellon ja samalla lisätä sen suuruutta 2 tai 3 leiviskällä. Mustion ruukinpatruuna Hagman toimitti kellon valettavaksi Tukholmaan, jossa Joh. Fahlstén suoritti työn. Valuu tuli maksamaan 230 talaria, jotka otettiin viini- ja köyhäin kassoista.

Vasta 1771 saatiin 120 talarin velka emäseurakunnalle maksetuksi.

----

Kellotapuli on vaatinut myöskin korjauksen, sillä 1831 (vuosiluku tapulin tuuliviirissä) on rakennusmestari Tolpo Nummelta sen vuorannut, katon paanuttanut y.m. Palkakseen hänelle oli päätetty maksaa viljamakasiinista 4 tnr. rukiita ja joka talosta yksi limppu sekä 3 naulaa (?) särvintä ylläpidoksi työn aikana. Tapulin katto vaihdettiin 1882 peltikatoksi.

----

Sammatin kirkon viimeinen jalkapuu on tehty 1761 ja viimeiset jalkapuussaistujat nähtiin vuoden 1850 vaiheilla.

(Kirkon jalkapuussa on eräs Vanhatalon isäntä viimeksi kököttänyt. Talo on lähellä kirkkoa. Syynä kuului olleen se, että oli tullut juopuneena kirkkoon. Hänellä sanotaan olleen sudennahkaiset turkit, lakki ja hansikkaat, kaikissa karvat ulospäin. Oli laulanut kovalla äänellä: ”Tuohon minä panen hattuni ja tuohon minä panen hanskani ja lukkari laula päälle”.)

Isokello

Pikkukello

Marja-Terttu Knapas kirkon 250-vuotisjuhlissa 24.7.2005:

Kirkko ei ollut kirkko ilman sinne kutsuvia kelloja. Edellisen kirkon kellotapulista ei ole mitään tietoa, sellainen sen luona on täytynyt olla. Uusi kirkko sai kuitenkin uuden tapulin, jossa oli sijat kahdelle kellolle. Kirkon länsipuolelle kirkkotarhan aitaan liittyvä tapuli rakennettiin vuonna 1763 ja sen rakennusmestarina oli Erik Stenström. Tapuli on tyypillinen ns. lounaissuomalainen tapuli. Sen tunnusmerkkejä ovat neliskulmainen pohjakerros ja kellokerros sekä kahdeksankulmaisen kupuhattuisen kerroksen päällä oleva sipulikupoli. Keski-Euroopasta Ruotsin kautta tullut sipulikupoli esiintyi Suomen puolella ensimmäiseksi todennäköisesti Turun tuomiokirkon sittemmin kaupungin palossa tuhoutuneessa torninpäätteessä. Suomessa kohtasivat kahden kirkkokunnan rajalla länsimaisen barokin rakastama sipulikupoli ja itäisen kirkon Konstantinopolin kautta tullut sipulikupoli.

Sammatin kellotapulin pohjakerros toimi läpikäytävänä kirkolle. Läpikäytävän sivulla oli alkuaan ruumishuone, ts. jo viikolla kirkolle hautaamista varten tuotujen vainajien säilytystila. Uusi kello hankittiin Mustion ruukin välityksellä Tukholmasta tunnetulta kellonvalajamestari Johan Fahlstenilta. Kellon hinta ylitti moninkertaisesti kirkon ja tapulin rakentamiseen käytetyt rahavarat. Enkelinpäillä ja akantuslehtireunuksella koristellussa kellossa on sen tarkoitusta oivallisesti kuvastava Karjalohjan kirkkoherra Gabriel Haartmanin sepittämä inskriptio: COSKAS CUULET CUMINANI CULJE KIRCKON KIRUHUSTI HERRAN SANAA SAAWUTTAMAN MUISTA MULLAXI TULEWAS NINCUIN ENDINEN EDELLÄS. Joitakin vuosia myöhemmin seurakunnalla jo vanhastaan ollut pikkukello särkyi ja se lähetettiin Mustion kautta samaisen Fahlstenin kuoltua hänen leskensä ylläpitämän valimon korjattavaksi.

Kellotapuli korjattiin perusteellisesti vuonna 1831. Se alaosan hirsiseinät laudoitettiin, paanukatot uusittiin ja kelloluukut paneloitiin rakennusmestari Tolpon johdolla. Tapulin korjaus jäi Nummella asuneen Axel Magnus Tolpon, jonka isä Mårten Tolpo oli myös ollut taidoistaan tunnettu rakennusmestari, viimeiseksi työksi Uudellamaalla. Hän muutti sen jälkeen Itä-Suomeen, jossa useat seurakunnat olivat alkaneet suunnitella uuden kirkon rakentamista. Axel Magnus Tolpo kuoli kesken kristikansan suurimmaksi puukirkoksi sanotun Kerimäen kirkon rakentamista ja työtä jatkoi hänen poikansa Theodor seuraten näin isoisänsä ja isänsä jälkiä tunnettuna ja arvostettuna kirkonrakentajana.

Haatio, Ykkössanomat 15.8.2013:

Sammatin kirkon kellotapuli juhlii 250-vuotista olemassaoloaan

Elokuun 25. päivänä vietetään Sammatin kirkon kellotapulin 250-vuotisjuhlia. Kellotapuli valmistui 8 vuotta kirkon valmistumisen jälkeen ja kellotapulin rakennusmestarina oli Myllykylän Arvelan isäntä Erik Mattsson Stenström, joka tuohon aikaan oli hieman yli kolmikymppinen talollinen. Kellotapuli siis valmistui vuonna 1763 ja rakennusmestarin kohtaloksi muodostui keuhkotauti jo neljä vuotta tapulin valmistumisen jälkeen.

Vähemmän tunnettua ovat tapulin myöhemmän korjauksen vaiheet. Korjaus valmistui vuonna1831 ja korjaustyö tehtiin kuuluisan kirkonrakentajan Axel Magnus Tolpon johdolla. Tolpo aloitti myöhemmin mm. maailman suurimmaksi mainitun puukirkon rakentamisen Kerimäelle ja hänen kuolemansa jälkeen hänen poikansa Theodor saattoi tämän suurtyön päätökseen.

Axel Magnuksen isä oli kirkonrakentaja Mårten Tolpo, joten kirkonrakennustaito periytyi suvussa siis kolmessa polvessa.

Miksi siis kuuluisa kirkonrakentaja tuli korjaustöihin Sammatin vaatimattomaan, syrjäiseen  kappeliin. Syitä voi olla monia ja yhtenä varmaan voidaan todeta hänen syntymäpitäjänsä Nummi. Työtehtävä oli siis lähellä hänen asuinseutujaan. Axel Magnus suoritti tuohon aikaan lukuisia rakennustehtäviä läntisellä Uudellamaalla.

Mutta asiaan on voinut vaikuttaa myös muut asiat. Elias Lönnrotin isän äiti oli Anna Lena Tolpo. Räätäli Fredrik oli siis Axel Magnuksen serkku. Tällä sukulaisuudella on voinut olla vaikutusta. Sammattilaiset olivat jälleen hyötyneet  Lönnrotin suvun yhteyksistä muihin toimijoihin.

Veikko Kallio: Sammatti. Elias Lönnrotin kotipitäjä (ss. 75, 242)

----

Sammattilaisten ponnistukset eivät loppuneet uuden kirkon valmistumiseen. Muutaman vuoden kuluttua tuli ajankohtaiseksi uuden kirkonkellon hankkiminen, mikä oli kustannuksiltaan itse kirkon rakentamistakin suurempi hanke. Sammatin kirkossa oli jo ollut käytössä pieni kello, mutta nyt uusi kirkko tarvitsi myös isomman kellon. Eivätkä omat rahkeet enää yksin riittäneet. Koko Karjalohjan seurakunnalta kerättiin kelloapua vuonna 1762 yhteensä 500 taalaria ja lainaa 120 taalaria. Huomattava apu tuli vielä Sammatin isänniltä itseltään. kappelikunnan 28 talosta annettiin vapaaehtoisena tukena 12 taalaria ja Haarjärven Luttarista 9 taalaria kellon hankkimiseksi. Näin koossa oli 950 taalarin summa, josta maksettiin Mustion ruukille 600 taalaria ennakkoa vielä vuoden 1762 aikana. Tuolloin kesän aikana varsinaisen valutyön oli tehnyt Tukholmassa Johan Fahlsten. Seuraavana vuonna maksettiin loppusumma 659 taalaria, joten kustannukset olivat todella suuret. Kirkonkassa painuikin miinukselle, ja emäkirkon velka saatiin maksetuksi vasta vuonna 1772. Ajat olivat onneksi suotuisia suurillekin taloudellisille ponnistuksille.

Uusi kello oli suuaukossa yhden kyynärän suuruinen. Siihen oli valettu teksti ”VALETTU STOKHOLMISSA JOH. FAHLSTENILDÄ 1762” ja toiselle puolelle: ”KOSKAS KUULET KUMINAN, TULE KIRKON KIRUSTE HERRAN SANA SAAVUTTAMAN; MUISTA MULLAX TULEVAS NIIN KUIN ENDINEN EDELLÄS. C.H.”

Mutta rasitukset eivät loppuneet edes uuden kellon hankkimiseen. Sille oli saatava tapuli, jotta kumu kiirisi kantavana kappeliseurakuntalaisten kuultavaksi. Niinpä vuoden 1763 puolella aloitettiin kellotapulin rakentaminen. Rakennusmestariksi valittiin Erik Stenström 60 taalarin palkkiota vastaan, ja vielä suuremmalla summalla ostettiin Mustiosta nauloja ja muuta rautatavaraa tapulia varten. Ja jälleen kirkkoväärtillä oli asiaa Lohjalle helmikuun markkinoille tervaa hankkimaan. Näin nousi vielä vuoden 1763 aikana Stenströmin johdolla kirkon viereen hirsinen kellotapuli, joka sai seuraavana kesänä kirkon tapaan punamullan ulkopinnalleen. Paikallaan tapuli seisoo vielä tänäänkin.

Kellotapulista tuli kirkon tyyliin kauniisti sopien perinteisen lounaissuomalaisen mallin mukainen, kolminivelinen eli –kerroksinen rakennus, jonka alaosasta tehtiin läpikäytävä hautausmaalle ja kirkkopihalle. Alaosassa oli pieni ruumishuone, keskikerrokseen sijoitettiin kellot ja ylimmästä osasta tehtiin monikulmainen. Tapuli nousu yhdeksän kyynärän eli hieman yli viiden metrin korkeuteen.

----

Suurin taloudellisin ponnistuksin hankittu uusi kirkonkello kumisi kauniisti ja nöyryyttä julistaen Jumalan edessä, mutta pienen vanhan kellon kanssa oli ongelmia. kellon kielen juuressa ollut rengas meni rikki, ja kun kelloa sen jälkeen soitettiin lyömällä sen reunaan, halkesi koko kello. Maaliskuussa 1768 kappelikunnan väki oli kerääntynyt miettimään mitä pienelle kirkonkellolle pitäisi tehdä. Yksimielisesti päätettiin, että kello oli valettava uudelleen ja samalla suurennettava kahdella tai kolmella leiviskällä. Mustion ruukinpatruuna herra Bertil Hagman sai tehtäväkseen toimittaa kello Tukholmaan valettavaksi mestari Fahlstenille. Näin tehtiin vielä samana vuonna. Korjaustyö tuli maksamaan sammattilaisille yhteensä 230 taalaria, suurentamiseen tarvittavasta metallista maksettiin Mustiolle neljä taalaria ja kirkkoväärtillekin annettiin ylimääräisestä työstä tilauksen yhteydessä kaksi taalaria. Pitempää tekstiä ei kelloon valettu vaan lyhyesti toteamus: ”GJUTEN I STOCKHOLM AF JOH. FAHLSTEN 1768”. Näin kappeliseurakunnassa saatiin kuulla kahden kellon kalketta tulevat vuosikymmenet eteenpäin.

Sammatin asukkaiden vastattavaksi kertyi viidentoista vuoden aikana noin 3000 taalarin kustannukset kirkosta, tapulista ja kelloista. Se oli valtava summa 30 verotalolle. Suorastaan hämmästyttävää on, etteivät seurakuntalaiset esittäneet missään vaiheessa vastalauseita rakentamista ja hankintoja kohtaan. Yleensä rahvas oli kovin herkkä ilmaisemaan mielipiteensä asioista, ja erityisesti kustannuksia aiheuttavia seurakunnan töitä venytettiin viimeiseen saakka. Emäkirkon hankkeisiin kappeliseurakuntalaiset eivät sitten halunneetkaan osallistua mistään hinnasta. 

Pihalla elokuun 16. päivänä

Elokuun 9. päivä Leikkilässä

Elokuun 8. päivä Leikkilässä

Elokuun 7. päivä tiekirkossa, avoinna vielä tämän viikon

Elokuun kuudes Lohilammella

Elokuun viides Leikkilässä

Elokuun neljäs Kievarissa

Elokuun kolmas ilta Niemenkylässä

Elokuun toinen ilta Luskalassa

Elokuun ensimmäinen ilta Leikkilässä

Lauluja suvituulessa

Huomenna keskiviikkona lauletaan yhdessä suvituulessa
Tuulikin ja Vallon johdolla. Sammattilaisten ja kesäsammattilaisten
mukava kesäperinne jatkuu monien iloksi edelleen.
Paikka on vanha tuttu Sammatin Kievari (myös erinomaisista
aterioistaan tuttu) ja laulut alkavat klo 19. Liput 5€

Miinan mökin 150-vuotisjuhla Sampomäellä

Tuuheikko avattu

Juhannuksena avattiin Sammatin keskustaan uusi kahvila-ravintola Tuuheikko. Valoisa sisustus luo miellyttävän ensivaikutelman ja avajaispäivän hampurilaiset maistuivat oluen kera.

Kevät on tullut

Vapunpäivänä oli ensi kertaa riittävän lämmintä, että mehiläiset kykenivät lentämään. Vaikka puhdistuslennot oli tehty jo noin kuukausi sitten, ei kunnollisia lentoilmoja sen jälkeen ole ollut. Nyt pihan sini- ja valkovuokot saivat vieraikseen runsaasti mehiläisiä.

Ministerivierailuja Sammatin kirjastossa

Kuva: Sammatin kirjasto vuodenvaihteessa katon korjauksen aikaan. Myös 50 vuotta sitten kansakoulurakennusta remontoitiin.

Kirjaston 150-vuotisjuhlaan juhlapuhujaksi saapuu kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki. Noin 50 vuotta sitten opetusministeri Armi Hosia tutustui Sammatin kirjasto-oloihin juuri ennen kirjaston 100-vuotisjuhlia.

Vuonna 1962 Sammatin valtuusto myönsi pienen määrärahan kirjaston siirtämiseksi Sampaalasta vanhaan kansakoulurakennukseen. Kansakoulun peruskorjaus oli myös tuolloin ajankohtainen ja opetusministeri Armi Hosia halusi tutustua sekä kirjastoon että kansakouluun. Talon täydellisen peruskorjauksen arveltiin Uuno Aunulan laatiman kustannusarvion mukaan maksavan 1,4 .. 1,5 miljoonaa markkaa.

Lainausmääriltään Länsi-Uusimaan artikkelin mukaan oli Sammatin kirjasto yksi kärkipään kirjasto Uudenmaan maakunnassa.

Ministeri Hosian vierailua käytettiin myös hyväksi antamalla hänelle 700 000 mk avustusanomus koulun peruskorjauksen toteuttamiseksi,

Erityisen kiinnostunut ministeri Hosia oli kirjaston Lönnrot-osastosta, joka oli vaatimattomasti sijoitettu lasioviseen kaappiin. Hänen mielestään tämä ainutlaatuinen kokoelma vaatisi ympärilleen arvokkaat puitteet.

Revontulia Leikkilässä

Sunnuntai-iltana näkyi Leikkilän pohjoisella taivaalla upeat revontulet.

Laukon peura Sammatissa

Heinäkuussa 1954 Länsi-Uusimaa kirjoitti:

Sammatin Leikkilän kylässä on tavattu harvinainen otus. Useat henkilöt ovat nähneet "yksinäisen hirvenvasan", jonka maanviljelijä Väinö Piekka omalla pellollaan totesi Laukon peuraksi. Tämä puolikesy eläin ei pelkää suurestikaan ihmisiä ja asukkailta pyydetäänkin, että tätä jaloa eläintä ei hätyytettäisi, vaan annettaisiin sen rauhassa elää toisten hirvieläinten seurassa ja rikastuttaa metsiemme suurriistakantaa.

Sammatin kotiseutu- ja museoyhdistys

Sammatissa perustettiin 6.6.1947 Sammatin kotiseutu ja museoyhdistys. Yhdistyksen puuhaajana oli opettaja Erika Saarela. "Yhdistyksen tehtäviin kuului mm. kaiken sellaisen pelastaminen unhoon joutumasta, joka jollain tavoin korostaa Sammatin erikoisuutta luontonsa, murteensa tai muun puolesta tai joka kuvastaa Sammatin menneisyyttä, Ja erikoisesti tämän yhdistyksen toimialaan kuuluu Lönnrot-muistojen vaaliminen."

Yhdistyksen vuosikokous pidettiin ensimmäisenä pääsiäispäivänä 1948 Olavi Koskivirran toimiessa kokouksen puheenjohtajana. Tällöin keskeisenä asiana oli kunnan omistaman museon järjestelyt. 

Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Niilo Rautakoski ja varapuheenjohtajaksi Albert Virta. Sihteeriksi valittiin Erika Saarela, rahastonhoitajaksi Paavo Litzen ja jäsenkirjuriksi Annikki Nikari ja Kaarlo Hiekkavuo.

Yhdistys osallistui mm. Sammatin Wanhan ajan pitojen järjestelyihin.